Pyöräillen tuntumaa matkailuympäristöön

Pyöräillessä tunnet ihollasi auringon ja huomaat, milloin on tuulista. Lämpimissä maissa tai kuumalla säällä pyöräillen huomaat, miten ihanaa tuulenvire voi olla. Ja vaikka tuulta ei olisikaan, tunnet vähintään alamäissä tuiverrusta.

Jotkut valitsevat pyörämatkailun saadakseen tuntumaa matkailuympäristöön. Pyöräillessä jopa haistat matkailukohteesi paremmin kuin vaikkapa auton, bussin, junan tai lentokoneen kyydistä. Toki näiden tuoksujen kokeminen voi olla hyvästä tai pahasta, koska et voi välttyä esimerkiksi autojen pakokaasuilta tai teollisuusalueiden savuilta. Mutta kostean aamun, merituulen ja raikkaan metsän hajut jättävät yleensä lähtemättömän jäljen muistiin ja jonkun hajun haistaminen vuosien päästä voi tuoda mieleen jonkin tilanteen tai paikan.

Tuntumaa saa tietysti myös säihin, kukaan ei oikein pidä sateisuudesta, joten matkoja kannattaa suunnitella säiden ja vuodenaikojen mukaan enemmän kuin autolla matkustaen. Onneksi pieni sade ei haittaa pyöräilyä, kun on varustautunut siihen sopivalla vedenpitävällä laukuilla ja vaikkapa pyöräilylasein.

Pyörän selästä huomaat maaston muuttumisen joskus konkreettisestikin, jos tien pinta vaihtelee. Joka tapauksessa sinulla on aikaa huomata, jos ympärilläsi on enemmän suojaavaa metsää, tai jos on laakeita peltoja, joilla tuuli tavoittaa sinut matkankin päästä. Jos matkustat vaikkapa kansallispuistoihin, saatat ensin ajaa portille asti asfalttitietä, jonka jälkeen alkaa hiekkatieosuudet. Saatat edetä pieniä muhkuraisia polkujakin, toisin kuin mitä voisit tehdä autolla, jolla pääsee vain rajattuihin paikkoihin. Toki kansallispuistossakin tulee huomioida, jos jotkut polut eivät ole tarkoitettu maastopyöräilyyn.

Sen tuntee jaloissaan, jos maasto muuttuu kumpuraisemmaksi, kun tulee tarve polkea seisoen päästäkseen mäkiä ylös. Vastapainoksi saa nautiskella alamäissä lekottelusta. Joskus voi kotimaassakin yllättyä, ettei tasaisen oloinen maisema olekaan ihan tasaista, jos tarvitsee ajella loivaa ylämäkeä tai jos ajo tuntuu välillä kevyeltä laskeuduttaessa, vaikkei olisi edes huomannut nousseensa.

Kun voi pysähtyä milloin haluaa, voi kokea enemmän kuin autoillen. Vaikka pyöräillessäkin tarvitsee tarkkailla liikennettä, niin mikäli vauhti on hieman hitaampi, ehtii samalla huomata sellaisia asioita, joita ei autoillessa havaitsisi. Pyöräillen on vaivattomampaa pysähtyä, joten tulee pidettyä enemmän pikkutaukoja, jolloin voi katsella ympärilleen.

Pyöräillen myös kuulee, mitä ympärillä tapahtuu. Voit kuulla sattumalta musiikkia yllättävissä paikoissa, kuulet linut, ukkosen, lähestyvän liikenteen, puiden havinan ja puheen. Etenkin ulkomailla pyöräillessä saatat kuulla kannustushuutoja polkiessasi rinnettä ylöspäin. Ehdit myös nähdä päivittelevät ilmeet ihmisten kasvoilla tarpoessasi eteenpäin kuumalla säällä kaikkien pakkauksiesi kanssa.

Polkupyörällä voi pysähtyä tien reunaan silloin, kun tarvitsee katsoa karttaa tai tienviittoja. On kätevää myös pysähtyä kysymään neuvoa. Silloin ei tarvitse katsoa, minne voi pysäyttää auton ja rullata ikkuna alas, mihin mennessä potentiaalinen ohikulkija saattaa olla jo ehtinyt mennä menojaan.

Polkupyöräilijä ei vaikuta ympäristön mielestä uhkaavalta muukalaiselta, joten tämä voi olla hienokin tapa lähestyä ihmisiä matkoilla. Tuskin kukaan ajattelee pyöräilykypärässä varusteidensa kanssa matkailevalla ihmisellä olevan pahoja aikeita. Korkeintaan joku voi ajatella sinun olevan vaarattomasti hupsu, mikäli pyöräilet maissa, joissa paikalliset eivät taita vastaavia matkoja pyöräillen.

Pyöräilijä sulautuu ympäristöönsä eikä vie tilaa samalla tavalla kuin autot. Harvaa häiritsee ulkomailla, jos pysähdyt tauolle heidän tonttinsa lähettyville, pyöräilijöihin suhtaudutaan yleensä positiivisesti. Pyöräilijä on osa maisemaa ja lähempänä ympärillä tapahtuvia asioista kuin nopeasti ohi ajava autoilija.