Joskus pyöräilijää jännittää

Vanhastaan pyöräilijöiden on pitänyt valita ajaa joko teillä autojen seassa tai sitten jalkakäytävällä, mikäli jalkakäytävällä on annettu lupa ajaa. Kumpikaan ei ole hyvä vaihtoehto, pyöräily ei sovi yhteen oikein kummankaan liikennemuodon kanssa. Autotiet ovat usein vaarallisia pyöräilijöille, koska autot ajavat kovempaa.

Pyöräilijälle voi tulla pelon hiki otsaan, kun takaa ohi huristaa autoja, joita ei itse pysty huomaamaan etukäteen ilman taustapeilejä. Jos vain saisi ajaa toisella puolella tietä, eli päin vastaantulevaa liikennettä, kuten jalankulkijat. Silloin voisi havainnoida vastaantulevat autot ja hädän tullen tehdä väistöliikkeitä. Mutta silloin ohi menevien autojen määrä moninkertaistuisi. Kun polkee samaan suuntaan autojen kanssa, niin jokin mahdollisuus ajaa samaa vauhtia muun liikenteen kanssa, mikäli vauhdit eivät ole kovia. Kaupungissa tämä voikin olla mahdollista, mutta maanteillä ei niinkään. Pyöräilijän täytyy vain ajaa ennakoitavasti, varmasti suoraan eteenpäin ilman äkkinäisiä liikkeitä, ja luottaa takaa tulevien autoilijoiden olevan järkeviä. Silti silloin tällöin ohi menee autoilijoita, jotka eivät jätä tarpeeksi turvaväliä. Silloin toivoisi, että autoilijat muistaisivat Liikenneturvan sloganin, joka on ”Välitä muista – ennakoi”. Muutoin pyöräilijä säikähtää sitä, miten likeltä auto voikaan mennä, melkein kuin hipaisi ohi ajaessaan.

Jalkakäytävällä ajo on yleensä kiellettyä aikuisilta ja jos hetken joutuisikin ajamaan jalkakäytävällä, pitäisi vauhdin olla saman kuin kävelijöillä.

saraswati